Seuraavaa postia en rustaillut miksikään vihakirjeeksi, tai muunlaiseksi dissauspostiksi. Tämä perustuu omiin havaintoihini, muttei kuitenkaan kannata yleistää.

---

Vedänpäs tämän nyt sitten kerralla tähän: Olen huomannut, että metallia kuuntelevat ovat yleensä rennompia ja iloisempia, kuin muuta genreä eniten kuuntelevat.

Noniin. Sainpas osan hämilleen. Ei kuitenkaan edelleenkään ylistetä. Mukaan mahtuu kusipäitäkin. Niitä on tosin selvä vähemmistö. Toki muihinkin genren edustajiin mahtuu todella hyviä tyyppejä.

Kuitenkin, metallikansan veljeys nousee ehkä parhaiten keikoilla ylös. Moshpitissä kaverit nostetaan ylös heti kaaduttua, eikä tyylillä "Vittuuko teet pitis jollet pysy pystys, tallotaa se toho". Monesti joku minulle tuntematon on tullut pyytämään minulta kaikenlaista. Joskus joku haluaa reppariin, pitämään reppuaan tai mitä vaan. Porukkaa myös viedään nopiaan hätätapauksissa ensiapupisteeseen festareilla. Vaikka jäisikin lempibändi kuulematta. Kyllä. Olen todistanut, ja kerran saattanut erään ensiaputeltalle (tämä tosin oli kaveri).

Stereotypiana on, että metallikeikoilla pukeudutaan mustiin, maalataan kasvot mustiksi, toistellaan saatanallisia säkeitä ja rikotaan luita vaarallisissa moshpit-akteissa. Paskanvitut, sanon minä. Satanalliset bänditkään, eikä ainakaan niiden fanitkaan, maalaa aina naamaansa mustiksi, käy pitissä, moshaa niskojaan kipeiksi tai rääy kurkkuansa kipeiksi. Ainiin. Moshaaminenkin on vaarallista! No perhana voihan nakkiinkin tukehtua.

Kuitenkin. Vertailua: Ja huomautan, että en ole hiphop-keikoilla käynyt, vaan netissä ja kavereiden kanssa on seuraavat asiat tietooni tullut (kyseiset kaverit ovat siis enemmän hiphoppiin). Ei ole kuulemma samanlaista veljeyttä niillä keikoilla. Kaikilla on oma kaveriporukka, jonka kanssa he pitävät piirit tiukkoina. Jos joku ulkopuolinen tulee puhumaan, häädetään hänet heti naurulla tai muulla. "Sinne mennään vaan kuuntelemaan musaa, mitä vittua ne spuget tulee meille juttelee?"

Kadullakin tämän huomaa. Metallimiehet eivät kulje mitenkään ylimielisesti kaduilla. Ei nenänpää nouse vastagenren edustajan nähdessään. Ei syljeskelyä päin tai nenännyrpistämisiä. Enemmän näitä on sattunut räppäreillä/poppareilla. Ainakin minun kohdalleni.

Ja muistakaa, nyt yleistin aika rankasti.Siihen on myös syy. Jos olisin laittanut jokaiseen esimerkkiini tyyliin "Toki poikkeuksia on", olisi teksti mielestäni aika sekava.

Mutta sitä keskustelua, ja muistakaa, anonyymistikkin voi laittaa. Rohkeasti vaan! Teitä kuitenkin käy lukemassa.